Kirjat

Kolme kirjaa

On aika päivittää tänne lukemiani teoksia, ennen kuin ne tyystin unohtuvat. Tällä hetkellä minulla odottaa yksi kirjaston kirja tuossa pöydällä, ja taidankin tarttua siihen seuraavaksi. Lukeminen on ihanaa! Tässä lyhyet arvostelut kolmesta kirjasta.

Jan-Philipp Sendker: Sydämenlyönneissä ikuisuus

Minulle kirjojen visuaalinen ilme on luonnollisesti todella tärkeää, ja tartuin tähän heti kirjakauppaan astuttuani. Pokkarit on kivoja, kun ne ovat niin edullisia ja niitä on helpompi passata sitten kavereille. Tosin tämä on niin ihana, etten tiedä haluanko luopua tästä. Kirjaan on tullut jo jatko-osakin, jonka aion myös hankkia, heti kun pokkariversio tulee myyntiin.

Mutta siis itse tarinaan.

Todella kaunis ja todella koskettava tarina sijoittuu eksoottiseen Burmalaiseen pikku kylään ja kertoo siitä oikeasta, loputtomasta, ehdottomasta rakkaudesta. Tässä kirjassa on kaikkea, mikä saa minut kyyneliin. En löydä tälle muita sanoja, suosittelen kaikille.

Liane Moriarty: Nainen joka unohti

Nainen menettää viimeiset kymmenen vuotta muististaan tapaturman seurauksena ja joutuu keskelle avioeroa ja superaktiivista perheenäidin elämää.

Todella herkullinen asetelma tässä kirjassa! Alussa koin hieman liian pitkäksi vaiheen Alicen muistinmenetyksessä, mutta jotenkin tarinan rytmi mukailee hyvin päähenkilön ajatuksenjuoksua (ja sen puutetta). Alussa Alice on ihan pihalla ja yrittää hahmottaa tapahtunutta (hidas alku), hän kuitenkin ymmärtää että arjen on pakko kulkea eteenpäin ja tekee mitä pystyy samalla ihmetellen miten hänen elämästään on tullut sellaista (tarina saa vauhtia), hän alkaa muistaa jotain pikkuhiljaa ja loppua kohti tahti tiivistyy ja ihan viimeisille sivuille asti se pysyy tiiviinä ja mielenkiintoisena – ihan lopussa vielä yllätys kirsikkana kakun päällä.

Pidin kirjasta todella paljon! Todella ajatuksia herättävä – entä jos minä yhtäkkiä menettäisin 10 vuotta muististani? Olisi varmaan todella järkyttävää, tuskin pystyisin poistumaan sairaalasta. (Yhtä kamalaa olisi siirtyä kymmenen vuotta taaksepäin tietäen kaiken mitä nyt tiedän ja näiden nykyisten muistojen kera.) Mielenkiintoinen, hauska ja koskettava. Äitinä ja kaksi eroa kokeneena tähän on osittain helppo samaistua. Nauratti ja yllättäen jopa itketti välillä.

Vanhemmuus ja se miten se muuttaa parisuhdetta, ero, se miten ihminen oikeasti todellakin kasvaa ja muuttuu koko elämänsä ajan, lasten saaminen ja se kun ei saa lapsia – nämä koskettavat ihmisiä kaikkialla maailmassa ja tämä viihdyttävä kirja todennäköisesti antaa ajateltavaa ja samastumisen kohtia monille meistä. Tämän kirjailijan kirjoja haluan lukea lisää!

Joel Dicker: Totuus Harry Quebertin tapauksesta

Saattaa sisältää spoilereita.

Tätä kirjailijan esikoista oli kehuttu kovasti ja ystäväkin suositteli, joten pitihän se lukea. Pidin kirjan tavasta siirtyä nykypäivästä menneisiin tapahtumiin ja siitä kuinka lukija tietää koko ajan hieman enemmän kuin tapausta tutkivat henkilöt. Vai onko se homman nimi kaikissa murhamysteerikirjoissa? hmm.

Kirjassa on kuvattu amerikkalaista pikkukaupunkia hienosti, ja muutenkin tapahtumaympäristö piirtyy mielikuviin melko tarkkana. Kirja on aika pitkä, ja välissä oli jaksoja jolloin olisin halunnut vain kelata eteenpäin. Loppuratkaisu oli mielestäni jotenkin tylsä. Jäi sellainen hölmö fiilis, koska odotin jotain järisyttävämpää.

Koko lukukokemusta varjosti kirjan naishahmot. kirjassa on kaksi suloista ja seksikästä pikku höpsöä – ”nais”pääosassa on 15-vuotias Nola, joka ei minun mielestäni täytä vielä naisen kriteerejä. Hän on naiivi teini-ikäinen, joka on kirjan ns. rakkaustarinan toinen osapuoli. Loput tarinan naiset ovat täysin sekopäisiä idiootteja, sietämättömiä hahmoja. Onko tämä harkittua provokaatiota vai kertooko tämä kirjailijan huonoista kokemuksista naisten suhteen?

Ehkä tämä Lolita-tyyppinen tarina ei olisi ottanut minua niin kovasti hermoon, jos kirjailija olisi voinut tosiaan käyttää hieman aikaa luodakseen edes yhden normaalin, fiksun aikuisen naisen tähän kirjaan – edes muutaman rivin verran johonkin sivuosaan ja edes hitusen järkeä päähän pääosan teinille.

Vaikka kirja ärsytti, oli pakko lukea loppuun – sen verran kiehtova tarina oli.

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Posted by Emma in Kirjat, Yleinen, 0 comments

Kirja(ilija) suositus

Vuodenvaihteessa tein päätöksen, että yrittäisin lukea vähintään yhden kirjan kuukaudessa. Lukeminen on ihanaa, ja elämässäni onkin aivan liikaa ”pimeitä” jaksoja, jolloin ei tule luettua muuta kuin lasten iltasatuja.

Ystäväni suositteli Cecilia Samartinin kirjoja ja olen ollut aivan rakastunut tämän kirjailijan töihin. Olen lukenut teokset Nora & Alicia, Kaunis sydän, Señor Peregrino, La Peregrina ja Los Peregrinos. Kolme viimeistä muodostavat siis trilogian. Olen siis lukenut kirjailijan koko suomennetun tuotannon, lukuun ottamatta romaania nimeltä Mofongo. Aion lukea senkin pikapuoliin, kunhan saan varattua sen kirjastosta.

Samartinin henkilöhahmoilla on koskettavia ja traumaattisiakin kokemuksia, ja hän kertoo kiehtovasti tarinoita heidän selviytymisestään. Kerronta etenee jokaisessa lukemassani kirjassa jo alusta alkaen siten, ettei se koskaan ole pitkäveteistä tai jaarittelevaa. Paitsi että olen haltioitunut tarinasta itsestään, olen välillä pysähtynyt hämmästelemään Samartinin tapaa kuvailla asioita mitä kauneimmin tavoin (iso kiitos myös suomentajalle). Kuulostaa varmaan ällökliseiseltä (minäkin hallitsen nämä adjektiivit), mutta Samartin kykenee välittämään tapahtumat elävinä; väreinä, tuoksuina ja muina aistimuksina.

Vahva suositus teille, jotka olette esteetikkoja – nautitte kauniista näyistä ja väreistä. Sopii erityisen hyvin talvilukemiseksi, sillä kirjat ovat kuin ikkunoita lämpimään ilmastoon, turkoosin meren äärelle, tai viileään varjoon puun alle aurinkoisena päivänä.

Jos teillä on suositella hyviä kirjoja, niin laittakaa kommenttiosioon xo.

Posted by Emma in Kirjat, 0 comments