Negatiivisuustulva // Negativity post

(Huom! Tämä postaus sisältää negatiivisia ajatuksia, puhetta kuukautisista, ja muuta vollotusta)

Viime aikoina kaikki meikkifiilistely on jäänyt taka-alalle tämän perioraalidermatiitin vuoksi. Paitsi että olen kärsinyt tästä raivostuttavasta iho-ongelmasta, olen ollut kiireinen koulun takia (+ olen äiti ja talouden ainoa aikuinen). Meikkaus tapahtuu siis yleensä klo 6.00-7.00 välisenä aikana joten mitään kovin hienoja tekeleitä en kasvoilleni saa. Olen kyllä viimeisen viikon aikana kaivanut esille vanhan luksuskaverini Giorgio Armanin Eyes To Kill monoluomivärin. Levitys puhtaalla kostealla sormella luomelle ja avot – silmäluomi näyttää siltä kuin sille olisi levitetty nestemäistä ruusukultaa. Aika näyttävää arkimeikkiin mutta what the hell, se on ihanaa ja ehkä ihan vähän kompensoi karmeita silmäpussejani. Luomiväri oli aivan sairaan kallis ja ostin sen, kun nuorimmaiseni oli vasta syntynyt ja elämäni järkyttävää kaaosta ja olin tosi köyhä. Ihana tunnearvoa sisältävä upea pikku purkki. Ja elämäkään ei ole enää ainakaan järkyttävää.

Meikkaamiseni keskittyy nykyään kaiken ”karmean” peittelemiseen; suunympärysihottuma, silmäpussit, tummat silmänaluset, verisuonet, roikkuvat suupielet, kaksoisleuka… Meikkaaminen ei ole enää aina kivaa, vaan inhottava pakko ja tiedän että koululle päästyäni meikit ovat pääosin rantuina silmärypyissä ja vaaleana sotkuna tumman takkini kauluksessa. Voiko siitä tosiaan olla vasta kuusi kuukautta kun katsoin peiliin tyytyväisenä? Kaulassani on ryppyjä, ne ilmaantuivat viime kesänä.

Mitä siis on tapahtunut? Elämässä rasittava jakso, stressi, uni, ravinto, altistuminen jollekin ulkoisille tekijöille, tähtien asento ja pörssikurssit, ei voi tietää varmasti. En haluaisi käyttää sanaa ikääntyminen. Ikääntyminen tapahtuu kuusikymppisten jälkeen ja koko ikääntymisjuttu on minusta vain synonyymi luovuttamiselle. ”Ääh ei vaikuta enää kokeilla uutta kun olen niin vanha, en uskalla kun olen aina tehnyt näin jne.” sama alkaa odottaa kuolemaa ja kuolla pystyyn ennen sitä. Hups vaan, tämähän lähti vauhdilla sivuraiteille!

Mutta siis mitä tulee ulkonäköön, niin tietenkin ajan kulku jonkin verran vaikuttaa ulkonäköön, ryppyjä tulee väkisinkin (se perkeleen winged eyeliner on mahdottomuus näillä lurpattavilla ja alati turpoavilla silmäluomilla). Koen olevani kuitenkin monessa suhteessa paremmassa kuosissa kuin nuorempana ja tiedämme niitä jotka tuntuvat näyttävän nelikymppisinä paremmalta kuin koskaan joten olen aika toiveikas. Niinkuin vaikka Susanna Tanni ja Jennifer Lopez. Terveelliset elämäntavat ja geenit, jooga, mehustus? Miksi oi miksi en ole vieläkään hankkinut mehustinta? Ai niin, hammaslääkäri varoitteli nauttimasta liikaa smoothieita ja mehuja koska minulla on heikot hampaat. Haluan näyttää freesiltä nelikymppisenä, mutta haluan myös että mulla on silloin suussa omat hampaat.

Lopetin sokerin syönnin. Tutustun FODMAP-ruokavalioon koska vatsani ärtyy niin useista ruoka-aineista ja turpoan ihan törkeästi lähes kaikesta. Harrastan liikuntaa useita kertoja viikossa ja pyrin syömään terveellisesti joten on epäreilua että housut puristaa ja tunnen itseni ihan tynnyriksi. Pitää juoda enemmän vettä.

Minulla on autoimmuunisairaus. Autoimmuunihepatiitti sekä hypotyreoosi eli kilpirauhasen vajaatoiminta. Lääkitykseni koostuu kortisonista, immunosupressiivisesta Merkaptopurin-lääkkeestä joka on kai alunperin leukemiaan? Sekä hylkimisenestolääke Prografista, joka on alunperin heille joille on tehty elinsiirto, jotta immuunijärjestelmä ei hylkisi uutta elintä. Aika rankkoja aineita, jotka vaikuttaa mun kropassa monin tavoin ja näkyy siis varmasti myös ulospäin. Onhan mulla aina ollut ohut ja vaalea iho, mutta nyt se on lähes paperinohut ja rypistyy kuin vanhuksella. Verisuonet kuultavat kaikkialta kehossani ja varsinkin naamassa ja dekolteella ne häiritsevät mua. Näytän zombilta. UV-säteet muistaakseni tekevät ihosta paksumman, mutta en voi ottaa aurinkoa kohonneen ihosyöpäriskin vuoksi (tod. näk. useampi itseruskettava tsekataan kevään aikana). Hormonitoimintani sekoilee pahasti kortisonin vuoksi. Nyt on aika painaa välilehti kiinni tai hypätä seuraavaan kappaleeseen, koska seuraavien lauseiden aikana puhun kuukautisista. Eli lääkkeiden vuoksi minulla on melkein koko talven ollut lähes taukoamatta menkat, ja niin järkyt että ihmettelen hyvin usein miten tällaisella kuukausien verenvuodatuksella voi edes olla hengissä. Olenpa silti, ja hemoglobiinikin oli parempi kuin vuosiin.

Tästä blogipostauksesta tuli kyllä melkoinen valitusmaratoni, mutta tietäkää että mukana on koko ajan pieni pilke silmässä eli ei mun elämä ole kauheaa oikeasti.  Olen kiitollinen niin monesta jutusta. Voisko silti joku laittaa tulemaan niitä Lunette-kuppeja, kollageenijauheita ja taikasauvan PR-postina.

p.s. tässä siis tällainen kieli poskella kirjoitettu ajatusmyrsky, johon olen koonnut tällä hetkellä kehoani sisältä ja ulkoa sekä mieltäni nakertavat asiat ja ongelmakohdat. Blogissani paneudutaan myös jatkossa näiden kanssa elämiseen ja sen elon helpottamiseen.

//

translation

Haven’t been enjoying doing my makeup lately because of the perioral dermatitis that I have. I am a mom, I study and I am the only adult in our home. I do my makeup early in the morning, in a hurry. Usually when I arrive at school three hours later, my makeup has creased under my eyes, mascara has smudged, POD looks like shit. And when skin is really bad, the whole makeup thing just doesn’t help much. I feel for you who have acne, rosacea etc. I promise whenever I see a person with skin issues, I always pray good skin days for you and healing vibes. Skin is our largest organ, it’s well-being and taking care of it, is important, not vanity.

I have become very aware of the changes in my looks lately. I don’t think other people see it as I do, but the aging thing is real. When I do my makeup, I don’t just enhance anymore, I need to do a lot of covering. Under eye circles, under eye bags, veins, more veins, double chin, drooping mouth corners, wrinkles on my NECK for crying out loud, marionette lines (very visible because of the f*n veins), the lowered crease of my eyes ( Last summer I was perfectly satisfied with my looks. I was happy to notice I get smile wrinkles (crow’s feet) beside my eyes when I smile. Smile wrinkles are good imo.

I don’t know what has happened in these six months. I should drink more water and buy the juicer. My dentist told me juices and smoothies are bad for teeth, though. Stress, lack of sleep, eating habits (been bad lately), my medication (I have autoimmune hepatitis) – there are so many factors in my life. If you follow me in Instagram, you might know that I quit eating white sugar containing stuff just recently. I am also trying to follow the FODMAP-diet, because I have bloated so badly from almost anything I put in my mouth. It’s unfair to feel so bloated and gross, when you try to life healthily and work out several times a week. The sugarfree thing has helped a lot, the general swelling (fat, cellulite, double chin and big cheeks) caused by cortisone + sugar, has decresed a lot already.

The drugs help with the disease but it makes me sad to see how they also affect my body. My hormones; I have periods almost non-stop. My skin is so thin now. I have always been pale, but now I am also almost see-through. Veins everywhere in my body, are visible – corpse bride much? My skin wrinkles like I was an old granny. I can’t stay in the sunlight because of the highly increased melanoma risk (not that I’d get a tan anyway or that I liked being in the burning hot sunlight) Makeup helps, I can cover the paleness and veins, and look more healthy. Fake it ’til you make it, right?

I am just whining in general here. We all have our struggles and insecurities. I just kinda wanted to open up about stuff that bother me, and problems with health and looks I am willing to tackle and write about on this blog. I hope this wasn’t too negative or leave you in negative vibes. I did write this with a bit of self-sarcasm in mind, after all it’s all about the attitude we have (but a good concealer helps too).

Vastaa